Suonteen seudun hirvimiehet

Historiaa
Suonteen seudun hirvimiehet r.y:n perustamiskrja allekirjoitettiin 18.4.1980
ja samalla hyväksyttiin yhdistykselle säännöt.

Perustamiskirjan allekirjoittivat Jukka Markkanen, Pekka Hynninen, Osmo
Siikanen, Heikki Rissanen ja Esko Siikavirta. Oikeusministeriö hyväksyi
yhdistyksen säännöt 8.2.1982.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana on koko ajan toiminut Jukka Markkanen. Metsästyksen johtajana on toiminut  vuoteen 2012 toiminut Jukka Markkanen. Nykyisin metsästyksen johtajana on

Johtokunnan muut jäsenet olivat aluksi Osmo Siikanen,Heikki Rissanen, Pekka
Hynninen ja Esko Siikavirta.

Nykyiset johtokunnan jäsenet ovat Jukka Markkansen lisäksi Eero Siikavirta,
Mikko Markkanen, Heikki Rissanen ja Esko Siikavirta.

Hirvenmetsästystä harjoitettiin Suonteen seudulla jo paljon ennen
yhdistyksen perustamista.Tarkkoja tietoja alueen ensimmäisistä hirviluvista
ei ole säilynyt.

Leppävirran ja Suonenjoen yhteinen riistanhoitoyhdistys toimi vuoteen 1944
saakka.

Suonenjoen oman riistanhoitoyhdistyksen perustamista vaadittiin, koska
kokousmatkat Kuopion kautta kestivät linja-autolla ainakin 2 päivää.

Suonenjoen riistanhoitoyhdistys perustettiin 1945.Perustavassa kokouksessa
oli ollut Suonteelta mukana Erkki Siikavirta.

Kun riistanhoitoyhdistys antoi 1950-60 luvuilla lausuntoja hirviluvista, oli
yhdistyksen kokouksessa lupaa ollut perustelemassa aina Matti Kaipiainen.
1970 luvulla kokouksessa oli ollut paikalla Osmo Siikanen.Matti Kaipiainen
oli usein anonut puoltoa kahdelle hirvelle, mutta yhdistys puolsi kaikille
seurueille tasapuolisesti yhtä lupaa.

Riistahoitoyhdistyksen tietojen mukaan Kappeen hirviseurue sai ensimmäisen
hirvenkaatoluvan vuonna 1945, mutta onnistui kaatamaan ensimmäisen hirven
vuonna 1947.

Suonteen ensimmäisestä hirvestä ei ole säilynyt muistitietoja.

Nykyiset metsästäjät muistamme, että Matti Kaipiainen, Ville Rissanen, Janne
Siikanen, Erkki Siikavirta. Lauri Lappi ja Erkki Lappi Erä-koiran kanssa
kävivät hirvijahdissa 1950- luvulla. Kaatolupa oli saatu enintään yhdelle
hirvelle tai vasalle, joka vuosi ei ollut lupaa ollenkaan. Metsästys
tapahtui pääasiassa” Tuomion takana” ja miehillä oli vakituiset passipaikat.
Matti Kaipiaisella Hirvikallio jne.

Aseista ei liene ollut kovin tarkkoja säännöksiä, koska useammista taloista
löytyi haulikon ”täyteisiä” eli haulit oli korvattu pelkällä lyijyllä. Kun
koulupojat tiedustelimme panosten käyttötarkoitusta, saimme vastauksen, että
ne ovat ”havukkapanoksia”. Rintamalta tuodut ”pystykorvat” ja venäläiset
puoliautomattikiväärit olivat kova sana vanhan ajan hirvenmetsästyksessä.

Kun 1950 luvun lopulla säädettiin, että hirvikäärin kaliiberin tulee olle
vähintään 8,2, tuli asesepille paljon töitä.

Kun kaatolupia oli vähän ja muuta riistaa runsaasti, saaliina oli päivän
päättyessä hirven sijaista usein metso tai kettu.

Hirven kaataminen Suomessa on ollut aina hyvin tarkkaansäänneltyä.
Säännöksiä lisättiin ja valvontaa tiukennettiin moneen otteeseen aina1980
luvulle saakka. Vasan leukaluut piti toimittaa riistahoitoyhdistykselle.

Ammutun hirven piti kaatua myös luvun saajan vuokraamalle alueelle tai
muutoin hirvi meni valtiolle.

Kun oli saatu vain yhden hirven kaatolupa, olisi hirven joutuminen valtiolle
tai toiselle seuralle ollut suuri menetys.

Kun Suonteen miesten ainut hirvi vuosikymmeniä sitten kaatui naapurin
puolelle, oli kiusaus liian suuri ja hirvi vetäistiin joukolla omalle
puolelle. Naapuriseurueessa tapahtuma oli kuitenkin huomattu ja asiasta
tehtiin rikosilmoitus. Kun poliisi alkoi kuulustella Suonteen hirvimiehiä,
heillä oli suunnitelmat valmiit. Erkki Lappi pienimpänä tilanomistaja
tunnusti vetäneensä yksin hirven omalle puolelle.Tunnustus meni täydestä
myös käräjillä ja Erkki Lappi sai sakot ja menetti aseensa. Porukka maksoi
sakot ja osallistui Erkin uuden kiväärin hakintaan. Kaveria ei jätetty.

Vielä 1980 luvulla lupahakemukseen piti liittää luettelo kaikista
vuokratuista tiloista vuokra-aikoineen, omistajatietoineen ja
pinta-aloineen. Ennen metsästyksen aloittamista poliisille piti ilmoittaa
metsätyksen johtajien lisäksi kaikki ampujat ja koiran ohjaajat. Ampujista
ilmoitettiin ammatti, aseen numero ja kaliiperi, ampumakokeen suoritusaika
ja metsästyskortin numero. Onneksi 1990 luvun lamavuodet osaltaan vähensivät
pyrokratiaa.

Luvat ja kaatomäärät

Alun perin luvan hakijoina toimivat Erkki Siikavirta, Janne Siikanen ja
Ville Rissanen ja Janne Siikasen kuoltua viimeiset hakijat ennen yhdistyksen
perustamista olivat Erkki Siikavirta, Osmo Siikanen ja Ville Rissanen.

Vuodesta 1981 vuoteen 1987 Suonteen seudun hirvimiehet r.y. toimi yksi luvan
hakijana. Vuonna 1988 hirviluvat haettiin yhdessä Nuutilan seudun
metsästäjien kanssa Tuomo Pelkosen toimiessa johtajana.

Vuodesta 1989 lupahakemukset on tehty yhdessä Pörölänmäen hirviseurueen
(Nykyisen Wanhanpellon Metsästäjät) Viipperon, Nuutilan ja Strömbergin
Paukkuveikkojen kanssa.

Aluksi yhteisen luvan hakijana oli Paavo Paananen, sitten Veli-Pekka
Vauhkonen ja nyt Kari Nenonen.

Hirvikanta alkoi 1970-luvun jälkipuoliskolla kasvaa nopeasti.

Kun lupamäärä oli 1970-luvun puoliväliin saakka ollut yleensä enintään yksi,
niin vuonna 1976 oli lupa kaataa yksi hirvi ja 1 vasa, seuraavana vuonna 2
hirveä ja yksi vasa. 1978 jo 2 hirveä ja 2 vasaa ja 1979 jo 5 hirveä ja 5
vasaa.

Yhdistyksen perustamisen jälkeen hirvenmetsästyksesträ alkoi tulla jo työ.

Vuosina 1980-81 oli lupa kaataa 10 hirveä ja 10 vasaa. Enimmillän Suonteen
alueelta ammuttiin 17 hirveä vuonna 1980.

Raju metsästys pudotti hirvikantaa, mikä oli ollut tarkoituksenakin.
Lupamäärät putosivat vuodesta 1982 alkaen siten, että ensin oli luvassa 5
hirveä ja 5 vasaa, sitten 4 + 4, 4+ 2 ja vähimmillän vain 2 + 1.

Heikoin saalis lienee ollut vuonna 1986, jolloin 4 + 2 hirven kaatoluvasta
lääninhallitus palautti kaatolupamaksut 3 hirvestä ja 1 vasasta eli
kaatamaan oli onnistuttu vain 1 hirvi ja 1 vasa.

Vuoteen 1990 mennessä lupamäärät olivat taas nousseet osaltamme 5 hirveen ja
2 vasaan.

1990 luvulla hirvikanta oli melko vakaa ja lupamäärämme vaihteli 4 + 4 aina
8 + 8

2000 luvulla paineet hirvikanna vähentämiseen kasvoivat sekä
metsänomistajien että liikenteen osalta. Ainakin Suonteen osalta kannan
pienentäminen on onnistunut, sillä vuoden 2007 luvista 4 + 4 saimme
kaadettua vain aikuiset hirvet mutta emme yhtään vasaa.

Amupumaharjoitukset

Ampumataidon merkitys tulee esille joka syksy ja haavakoiden etsintä
punastuttaa usein ampujan korvat.

Jo 30 vuoden ajan seuramme jäsenet ovat virallisten ampumakokeiden lisäksi
harjoitelleet vuosittain Hietakylän radalla.

Harjoitus on myös tuottanut tulosta, vaikka innostus vapaaehtoiseen
harjoitukseen on huolestuttavasti hiipunut. Lieneekö syynä virallisen
ampumakokeen muuttuminen helpommaksi vai jäsenteen ikääntyminen.

Vuonna 1982 ammuntaan osallistui 21 jäsentä ja tulosten keskiarvo oli 24
pistettä, Voiton vei Osmo Siikanen 47 pisteellä.

Vuonna 1998 ammuntaan osallistui 22 ampujaa keskiarvon ollessa yli 49
pistettä Pauli Markkasen ampuessa 91 pistettä ja Mikko Markkasen
veteraanisarjassa 85 pistettä.

Peijaiset

Suonteella hirvenmetsästäjät ovat pitäneet kunnia-asiana, että maanomistajia
ja muita kyläläisä muistetaan vuosittain hirvikeitolla.

1970-luvulla hirvikeitto tarjottiin Etelä-Konttilassa talonväen huolehtiessa
keittämisestä.

Suonteen seudun hirvimiesten perustämisen jälkeen hirvikeitto on tarjottu
Suonteen seuratalolla.Keitton keittämisestä vastasi 1980 luvulla Dagmar
Lappi ja Lakuniemen väki huolehti valtavista täytekakuista. Viimeisten 15
vuoden ajan keiton keittämisestä on vastannut Ulla Lappi, eivätkä Lakuniemen
kakut ole koskaan loppuneet kesken.

18.2.2008

Esko Siikavirta