Alueen historia

Kotamäen asuttaminen ja elinkeinot

1500-luvulla lappalaisväestö viipyi alueella pitkiäkin aikoja vetäytyessään vähitellen pohjoista kohti. Hyvällä syyllä voidaan olettaa kylämme kota-alkuisten paikannimien olevan peräisin lappalaisten oleilusta näillä seutuvilla. Nimet Kotamäki, Kotalampi ja Kotapuro henkivät satojen vuosien takaisia aikoja ja tapahtumia.

Oittilan kylällä  pysyvää asutusta on ollut jo vuodesta 1640 lähtien, jolloin Lauri Oittinen otti haltuunsa vanhan ”aution”, Sormusille aiemmin kuuluneen autiotilan. Tämä tila on Laurila ja edelleen tuon saman suvun hallussa. Ja kylän nimi syntyi luonnollisesti Oittisesta Oittilaksi.

Sen sijaan Kotamäen seutu korpiseutuna on ollut pitkään suurten maakirjatilojen takamaina. Ensimmäiset itsenäiset tilat muodostettiin vasta 1700-luvun lopulla. Ensin asutettiin viljelysten kannalta suotuisat mäkipaikat ja kalaisat järvenrannat. Rakennukset tehtiin mäkien päälle ja selänteiden harjalle, pellot raivattiin siihen ympärille. Pellot ja metsä vuorottelevat keskenään antaen maisemalle eläväisen ilmeen. Myöhemmin asutus on levinnyt myös alaville notkopaikoille ja soiden reunaan. Kaskiviljely oli voimakasta yleensäkin ja nimenomaan Kotamäen Keisarinmäen omistanut, kaskikeisariksikin mainittu Riipinen oli kaskeamisinnossaan aivan omaa luokkaansa. Tänäänkin on nähtävissä kaskiviljelyn seurauksena syntyneet rehevät kaskimetsät nauriskuoppineen.

Karjatalous, maanviljelys ja metsätyöt ovat olleet kylällämme pääelinkeino ihan lähimenneisyyteen saakka. Jokaisessa mökissä oli joku lehmä, viljeltiin pientä peltotilkkua ja käytiin töissä savotoilla. Jokapäiväinen elämä oli puurtamista ja kovan työn takana. Ainoastaan koulun ja kaupan toiminnot poikkesivat tavallisesta kylänmiehen elämästä. Vanhat miilunpohjat ympäri kylää kertovat omaa historiaansa siitä ajasta, kun Haapakosken tehdas tarvitsi hiiltä toimintaansa ja kotamäkeläisetkin sitä sinne toimittivat. Edelleenkin näkyvissä olevat, pitkin metsiä risteilevät polut ja teiden pohjat ovat muistona suurista hakkuista ja puutavaran kuljetuksesta hevospelissä lastauspaikoille.

Rakentamisen historiaa

Kylän vanhat rakennukset ja pihapiirit edustavat tyypillistä savo-karjalaista tyyliä, jossa rakennukset on sijoiteltuna väljästi nelikulmaiseen muotoon. Päärakennus kuisteineen lämpimään ilmansuuntaa, aittarakennus, sauna ja navetta siinä ympärillä. Losun paikka edusti kunniakkaasti vanhaa rakennuskulttuuria, jossa jokaiselle toiminnolle oli oma rakennuksensa. Ikävä kyllä aika on senkin kohdalla tehnyt tehtävänsä, eikä jälkipolville ole enää esitellä tätä kokonaisuutta. Uudempaa rakennuskulttuuria edustavat sodan jälkeen rakennetut puolitoistakerroksiset rintamamiestalot. Täysin alkuperäisessä muodossa on yksi ASO:n tyyppipiirrustuksilla tehty rintamamiestalo. Parinkymmenen viime vuoden aikana on rakennettu muutama uudisrakennus, jotka nekin ovat maisemaan sopivia ja edustavat nykypäivää. Kylän julkinen rakentaminen supistuu lähinnä koulurakennukseen ja kauppaan, jotka nekin ovat nykyään asuinkäytössä.

Sivistys ja kulttuuri

Kyläläisten sivistäminen Kotamäessäkin kuului ensi alkuun kirkolle, joka kinkerien muodossa antoi opetusta. Sen jälkeen lapsia alettiin opettaa ensi taloissa kiertävässä kiertokoulussa, kunnes vuonna 1928 saatiin oma koulurakennus. Kymmenien vuosien ajan koulu oli keskeinen ja merkittävä osa kylän elämää. Opettajien kautta moni uusi asia tuli lasten ohessa tutuksi myös vanhemmille ja siten koko kylän hyödyksi. Sanomalehtien ja radion myötä maailman tapahtumat tulivat lähelle. Sähkön tulo kylälle vuonna 1949 toi mukanaan uuden aikakauden ja moni asia helpottui sen seurauksena. Maamiesseura oli osaltaan tärkeä tiedon jakaja, eri alojen neuvojat pitivät kursseja ja toivat uusia vinkkejä perinteiseen ajattelutapaan. Urheilutapahtumat, tupaillat, iltamat ja näytelmäpiirit avarsivat elämää kulttuurin suuntaan. Kotamäellä on takanaan pitkä ja arvokas historia. Se kertoo tavallisen ihmisen selviytymistarinan kautta vuosisatojen tähän päivään saakka.